Blogi

Keskiviikkona 12.8.2026 urheilun tietovisoihin saatiin uusi kinkkinen kysymys: mikä yhdistää Jean-Marc Bosmania, Jyri Lehtosta, Lassana Diarraa ja Lotta Haralaa?

Vastaus: he kaikki ovat uskaltaneet haastaa urheilun järjestelmän oikeudessa, ja voittaneet juttunsa.

Lotta Haralan oikeustaistelu Suekia vastaan käynnistyi toukokuussa 2021. Suek oli ensin tammikuussa 2021 julkistanut mediatiedotteen Haralan kolmen kuukauden toimintakiellosta, joka oli jo ennen Suekin tiedotetta päättynyt.

Toimintakiellon perusteena oli se, että Haralan dopingnäytteestä oli elokuussa 2020 löytynyt häviävän pieni jäämä kiellettyä ainetta, jonka Harala oli osoittanut olevan peräisin hänen käyttämänsä lisäravinteen epäpuhtaudesta. Kyse oli siis täysin vahingosta. Kurinpitoelimen päätöksen mukaan Harala ei olisi voinut estää tapahtunutta millään muulla tavalla kuin jättämällä lisäravinteen kokonaan ottamatta.

Maaliskuussa 2021 Suek heitti lisää löylyä kiukaalle. Silloin Suek antoi mediatiedotteen, jossa kertoi epäilevänsä Haralaa toimintakiellon rikkomisesta. Asian tutkinta oli tiedotteen antamishetkellä vielä kesken.

Perusteena epäilylle oli se, että Harala oli Suekin tulkinnan mukaan osallistunut toimintakiellossa ollessaan Tampereen Urheiluakatemian järjestämään valmennukseen, kun Urheiluakatemian palkkalistoilla ollut valmentaja osallistui muutaman kerran Haralan oman valmennusryhmän suunnittelemiin ja järjestämiin harjoituksiin. Urheilija saa toimintakiellon aikana harjoitella omatoimisesti, kunhan ei osallistu minkään julkista rahoitusta saavan tahon järjestämään valmennustapahtumaan.

Tämä oli Suekin tulkinnan mukaan toimintakiellon rikkomista. Ulkopuoliselle urheilun seuraajalle tilanne näytti siltä, että Suek oli suuttunut Haralaan ja vainosi häntä.

Harala ei pelästynyt Suekin valta-asemaa. Hän jätti toukokuussa 2021 tietosuojavaltuutetulle tutkintapyynnön Suekin toiminnasta. Tutkintapyynnössään Harala pyysi tietosuojavaltuutettua selvittämään kaksi asiaa:

1) saiko Suek antaa mediatiedotteen toimintakiellosta enää sen jälkeen, kun kielto oli jo päättynyt, ja

2) saiko Suek antaa mediatiedotteen epäilystä, jonka tutkinta oli vielä Suekissa kesken.

Päättyneen toimintakiellon julkistamisen osalta Suek vetosi Wadan antamaan Maailman antidopingkoodiin. Koodi velvoittaa julkistamaan urheilijoille määrätyt toimintakiellot. Jos kielto on jo päättynyt, Maailman antidopingkoodi velvoittaa pitämään tiedon kiellosta ja urheilijan nimestä nähtävillä netissä vähintään 30 päivän ajan.

Keskeneräisestä tutkinnasta tiedottamisen osalta Suek perusteli mediatiedotteen antamista keskeneräisestä asiasta sillä, että media oli jo käsitellyt asiaa ja Harala oli mediaa kiinnostava huippu-urheilija.

Haralan odotus tietosuojavaltuutetun ratkaisusta kesti hämmästyttävät viisi vuotta ja kolme kuukautta.

Tietosuojavaltuutetun päätöksen antamista viivytti se, että Itävallasta oli tullut vuonna 2023 Euroopan Unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi samankaltainen asia. Tietosuojavaltuutettu jäi odottamaan EU-tuomioistuimen ennakkopäätöstä.

Haralan piina odottaa tietosuojavaltuutetun päätöstä oli pitkä. Vaatii huippu-urheilijalta melkoista rohkeutta uskaltaa haastaa jokin urheilussa vuosikausia noudatettu käytäntö oikeudellisin keinoin. Vielä enemmän rohkeutta se vaatii, jos urheilijan oma ura on vielä kesken. ”Järjestelmä” ottaa tällaisen urheilijan helposti silmätikukseen.

Haralan lähipiiri odotti jo, ennättääkö Haralan urheilu-ura päättyä, ennen kuin asiaan saadaan ratkaisu.

Aivan niin pitkään Haralan ei tarvinnut odottaa. Tiistai-iltana 12.8.2026 Harala juoksi uransa viimeisen arvokisajuoksun Birminghamin EM-kisojen 100 metrin aitojen välierissä.

Viimeisen arvokisajuoksun jälkeisenä päivänä keskiviikkona 13.8.2026 Haralan postilaatikkoon saapui odotettu 23 sivun mittainen päätös.

Apulaistietosuojavaltuutettu Heljä-Tuulia Pihamaa lyttäsi päätöksessään Suekin esittämät perustelut kahden mediatiedotteen julkaisemiselle asiallisesti mutta samalla varsin tylysti. Suek oli rikkonut Euroopan unionin tietosuoja-asetusta molemmissa asioissa.

Urheilutermein ilmaistuna ottelu Lotta Harala – Suek päättyi Haralan voittoon 6-0.

Apulaistietosuojavaltuutettu Pihamaan mukaan Maailman antidopingkoodi on urheilun sisäinen säännöstö, ei laki. Se ei voi syrjäyttää lakia, jollainen EU:n tietosuoja-asetus on.

Jos Maailman antidopingkoodi on ristiriidassa lain kanssa, laki menee edelle ja antidopingkoodi väistyy.

Tämä periaate lain ensisijaisuudesta on mainittu myös Maailman antidopingkoodin alaviitteessä 91. Kyseinen alaviite sai alkunsa minun CAS:in seminaarissa Budapestissa 2019 pitämästäni puheenvuorosta. 

Tietosuoja-asetuksen mukaan henkilörekisterin pitäjä (Suek) saa käsitellä jotakin henkilötietoa vain niin kauan, kun tiedolla on merkitystä. Koska Haralan toimintakielto oli jo päättynyt Suekin antaessa sitä koskevan mediatiedotteen, tiedolla ei enää ollut merkitystä. Päättyneestä kiellosta ei päätöksen mukaan saa tiedottaa julkisesti.

Tämän periaatteen totesi myös EU-tuomioistuin heinäkuussa antamassaan ennakkopäätöksessä.

Apulaistietosuojavaltuutetun mukaan Suekin olisi pitänyt ottaa mediatiedotteen antamista harkitessaan huomioon myös Haralan rikkomuksen tahattomuus ja vähäisyys. Tietosuoja-asetuksen mukainen suhteellisuusperiaate edellyttää, että vähäisiä dopingrikkomuksia, joista seuraa vain muutaman kuukauden pituinen toimintakielto, ei enää tietosuoja-asetuksen aikakaudella saa julkaista. Tietosuoja-asetus tuli voimaan jo vuonna 2018.

Mediatiedotteen antamisen keskeneräisestä, Suekin tutkittavana olleesta toimintakieltoasiasta apulaistietosuojavaltuutettu Pihamaa lyttäsi vielä tylymmin. Päätöksen mukaan Suekilla ei ollut mitään tietosuoja-asetuksen edellyttämää perustetta julkaista mediatiedotetta keskeneräisestä tutkinnasta. Tiedotteen julkaiseminen oli selkeästi tietosuoja-asetuksen vastaista.

Miten sitten apulaistietosuojavaltuutetulta tullut täystyrmäys on otettu vastaan Suekissa?

Suek ei ole katsonut tarpeelliseksi julkaista mitään mediatiedotetta nyt, kun viranomaisen langettava päätös on kohdistunut Suekiin itseensä. Urheilijoiden virheistä Suek kyllä tiedottaa aktiivisesti, omista virheistään ei. Kukapa sitä nyt haluaisi kertoa ulos omista töppäyksistään.

Sen sijaan Suekin nettisivuille päätösten julkistamisperiaatteita koskevaan kohtaan on kaikessa hiljaisuudessa ilmestynyt seuraava uusi teksti:

”SUEK on saanut 12.8.2026 tietosuojavaltuutetulta päätöksen, joka koskee henkilötietojen käsittelyperustetta ja suhteellisuuden vaatimusta antidopingtoiminnassa. Päätöksellä on vaikutuksia urheilun toimintakiellossa olevien henkilöiden tietojen julkaisemiseen. SUEK arvioi päätöksen vaikutukset julkaisukäytäntöönsä ja päivittää käytäntöjään päätöksen perusteella vuoden 2026 aikana.”

Tilanne ei tullut Suekille yllätyksenä. Maailman antidopingkoodin ja EU:n tietosuoja-asetuksen välistä ristiriitaa sivuttiin Urheiluoikeuden yhdistyksen webinaarissa jo joulukuussa 2020, eli vain kaksi kuukautta ennen kuin Suek antoi Haralan asiassa ensimmäisen mediatiedotteensa. Suekin lakiasiainjohtaja piti silloin kiinni kannastaan, että dopingtuomioiden julkistamisessa Wadan säännöstön mukaisesti ei olisi mitään ristiriitaa tietosuoja-asetuksen kanssa.

Suekin jääräpäisyys pitää kiinni omasta kannastaan voi nyt tulla kalliiksi. Tietosuoja-asetuksen mukaan jos rikkoo tietosuoja-asetusta, on velvollinen korvaamaan rikkomuksen kohteeksi joutuneelle henkilölle aiheuttamansa vahingon.

Tällainen rikkomus on nyt apulaistietosuojavaltuutetun päätöksellä todettu tapahtuneeksi. Päätös avaa Lotta Haralalle portit vaatia Suekilta vahingonkorvausta. Harala menetti sponsorisopimuksia heti sen jälkeen, kun Suek oli julkaissut mediatiedotteensa.

Apulaistietosuojavaltuutettu Heljä-Tuulia Pihamaa ansaitsee hatunnoston pelottomasta päätöksestään. Hän ei kumarrellut urheilun perinteisiä toimintatapoja tai urheilun instituutioita. Pihamaa ratkaisi asian puhtaasti oikeudellisin perustein.

Laki on laki, piste. Sitä pitää myös Suekin noudattaa. Kylmäpäistä pelaamista myös Pirkkolan koripallohallin yhtenä taustavaikuttajana tunnetulta Pihamaalta.

Lotta Harala tullaan minun arvoasteikollani muistamaan ennen muuta urheilun rohkeana oikeustaistelijana kuin pika-aiturina. Aitajuoksun Suomen ennätys ja mitalit ovat toki hienoja saavutuksia. Voitokkaalla oikeustaistelullaan Harala teki kuitenkin palveluksen kaikille urheilijoille. Suek ei voi enää loata heidän mainettaan antamalla mediatiedotteita mielivaltaisin perustein.

Se on valtavan iso kehitysloikka kaikkien urheilijoiden oikeusturvaan.

Euroopan unionin tuomioistuin antoi 14.7.2026 kauan odotetun tuomionsa siitä, saako dopingista kärynneiden urheilijoiden nimet julkaista, vai onko nimien julkistaminen unionin tietosuoja-asetuksen GDPR:n vastaista.

Oikeudenkäynti sai alkunsa Itävallasta, jossa neljä dopingista rangaistua urheilijaa oli valittanut nimiensä julkistamisesta paikalliseen hallintotuomioistuimeen.

EU-tuomioistuimen ratkaisun päälinjaus oli odotettu. Tällä hetkellä WADA:n Maailman antidopingkoodissa oleva vaatimus kaikkien dopingista kärynneiden urheilijoiden nimien automaattisesta julkaisemisesta todettiin GDPR:n vastaiseksi. Nimen julkistamista tulee arvioida tapauskohtaisesti.

Maailman antidopingkoodi sallii nimen julkaisematta jättämisen nykyisin vain silloin, kun dopingista kiinni jäänyt urheilija on alaikäinen tai muista syistä erityisen suojelun tarpeessa. EU-tuomioistuimen tuomion jälkeen nykyistä suurempi osa dopingrangaistuksista jää julkaisematta.

Samalla Suekin nettisivuillaan julkaisema luettelo kaikista dopingista rangaistukseen Suomessa tuomituista urheilijoista kadonnee sivuilta nopeasti.

EU-tuomioistuin totesi, että ammattiurheilijoiden kohdalla nimen julkaiseminen dopingrangaistuksen johdosta on sinänsä laillista ja unionin oikeusjärjestyksen tavoitteiden mukaista. Nimen julkistaminen ennaltaehkäisee urheilijoiden dopingin käyttöä. Se tukee EU:n oikeusjärjestyksen mukaista tavoitetta välttää dopingaineiden käyttöä urheilussa.

Nimen julkistaminen on tarpeellista EU-tuomioistuimen mukaan myös sen vuoksi, että urheilijan sponsorit ja työnantajat voivat saada ammattiurheilijan dopingin käytöstä tiedon.

EU-tuomioistuimen mukaan urheilijan nimen julkistaminen ei kuitenkaan voi olla kaikkia tapauksia koskeva automaatio. Ennen nimen julkistamista dopingtapausta käsittelevän tahon on suoritettava tapauskohtainen arviointi siitä, ylittääkö nimen julkaisemisesta urheilijalle aiheutuva yksityisyyden loukkaus sen, mikä on tarpeen julkistamisella saavutettavaan hyötyyn nähden.

Erityisesti muutaman kuukauden mittaisten kilpailukieltojen kohdalla on tähän saakka ollut niin, että urheilijan nimen julkistaminen on itsessään ollut urheilijalle paljon ankarampi rangaistus kuin hänelle määrätty lyhyt kilpailukielto. Tämä ei ole dopingsääntöjen tarkoitus.

Dopingvalvontaviranomaiset joutuvat jatkossa arvioimaan nimen julkistamista kussakin yksittäistapauksessa erikseen EU-oikeuden perusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen valossa.

EU-tuomioistuin antoi tuomiossaan joitakin suuntaviivoja nimen julkistamista koskevalle harkinnalle. Merkitystä tulee EU-tuomioistuimen mukaan ensinnäkin antaa sille, kuinka vakavasta dopingsääntöjen rikkomisesta on kysymys. Tahallisen dopingaineiden käytön julkistamiselle on paljon painavammat perusteet kuin esimerkiksi lisäravinteista aiheutuneelle vahinkokärylle.

Toinen nimen julkistamisessa huomioon otettava seikka on EU-tuomioistuimen mukaan se, kuinka tunnetusta urheilijasta on kysymys. Oman urheilulajinsa huipulla olevilla tunnetuilla urheilijoilla on EU-tuomioistuimen mukaan erityinen vastuu käyttäytymisestään. Siksi heidän kohdallaan lievemmätkin rikkomukset voidaan julkistaa.

EU-tuomioistuin otti tuomiossaan kantaa myös nimen julkistamisen kestoon. Suomalaisittain kiinnostavaa on, että EU-tuomioistuimen mukaan nimen julkistaminen nettisivulla ei saa kestää pidempään kuin sen ajan, jonka kilpailukielto on voimassa. Nykyisin Maailman antidopingkoodissa oleva vaatimus jo kärsittyjen kilpailukieltojen julkistamisesta jälkikäteen on siten vastoin EU-tuomioistuimen linjausta.

Tuomioistuimen linjaus ratkaissee parhaillaan tietosuojavaltuutetun käsiteltävänä olevan aitajuoksija Lotta Haralan tapauksen Haralan eduksi. Suek saanee tietosuojavaltuutetulta moitteet Haralan nimen julkistamisesta, vaikka hänen saamansa kolmen kuukauden kilpailukielto oli jo päättynyt.

EU-tuomioistuimen tuomiolla on meille urheilun ystäville yksi merkittävä seuraus. Meidän on jatkossa tyydyttävä urheilukilpailuissa sen seuraamiseen, ketkä menestyvät. Enää emme pääse ilakoimaan sillä, kenen nimi puuttuu osanottajaluettelosta, ja mistä syystä. Kaikkien poisjääntien syytä ei enää kerrota julkisuuteen.

Minusta se on tervetullut kehitys. Vielä keskiajalla johonkin yhteisen säännön rikkomiseen syyllistynyt henkilö tuotiin torille kaiken kansan ilkuttavaksi ja kivitettäväksi.

Onneksi ne ajat ovat toivottavasti ohi urheilussakin. EU-tuomioistuimen antama tuomio on yksi askel oikeaan suuntaan.

Kansainvälisen Olympiakomitean KOK:n hallitus päätti tiistaina 7. heinäkuuta sallia Venäjän urheilijoiden osallistumisen Los Angelesin kesäolympialaisiin 2028.

Suomessa mediat ja urheilujohtajat ovat kilvan arvostelleet päätöstä. Miten brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvän maan voidaan sallia osallistuvan olympialaisiin? Eikö se ole vastuutonta toimintaa KOK:lta?

Minä en jaa tätä mediassa viljeltyä käsitystä. KOK teki asiassa ainoan oikean päätöksen.

Miestäni urheiluliikkeellä on kaksi eettisesti kestävää vaihtoehtoa suhtautua sellaisiin maihin, jotka hyökkäävät toiseen maahan:

1 Kaikki toiseen valtioon hyökkäävät maat suljetaan pois urheilusta, tai

2 Valtioiden käymiä sotia ei huomioida urheilussa, ja kaikki saavat osallistua sodista välittämättä.

Se ei minusta ole oikea tapa toimia, että joku hyökkäävä valtio suljetaan pois urheilusta ja jotakin toista hyökkäävää valtiota ei suljeta. Joko kaikki toiseen valtioon hyökkäävät valtiot pitää sulkea, tai sitten ei pidä sulkea pois ketään.

Viime aikoina kolme valtiota on käynnistänyt hyökkäyssotia: 1 Venäjä 2 Israel ja 3 USA.

Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. USA on hyökännyt Venezuelaan ja Iraniin sekä uhannut Kuubaa ja Grönlantia.

Jos toimittaisiin moraalisesti oikein, urheilusta pitäisi sulkea pois Venäjä, Israel ja USA.

Samalla Los Angelesin olympiakisat 2028 pitäisi ottaa pois USA:lta ja siirtää esimerkiksi Pariisiin, jolla todennäköisesti olisi valmius järjestää toisetkin olympiakisat.

Tätä KOK ei halua tehdä. Valtaosa KOK:n saamista televisiointikorvauksista ja sponsorirahoista tulee USA:sta. Jos USA suljettaisiin pois urheilusta, olympialiikkeen talous romahtaisi.

Kun yhtä hyökkääjävaltiota USA:ta ei voida sulkea pois, KOK:lle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä myös Venäjä mukaan.

Näin KOK kohtelee kaikkia hyökkääjävaltioita tasavertaisesti. Kaikki muut vaihtoehdot olisivat eettisesti kestämättömiä.

KOK:n puheenjohtaja Kirsty Coventry toimii aivan oikein.

Venäjä saa kiittää presidentti Donald Trumpin käynnistämiä hyökkäyssotia siitä, että venäläiset urheilijat pääsevät jälleen olympialaisiin. Trumpin toiminta ei jätä KOK:lle muuta vaihtoehtoa.

En ole voinut tilanteen kehittymistä seuratessani olla ihmettelemättä sitä vaitonaisuutta, jolla suomalainen media ja urheilujohto ovat seuranneet USA:n käynnistämiä hyökkäyssotia. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan on kaikkien helppo mediassa moralisoida. USA:n hyökkäykset Venezuelaan ja Iraniin tuntuvat sen sijaan olevan urheilutoimittajille ja urheilujohtajille tabu.

Yhtä virkistävää poikkeusta lukuun ottamatta. Emeritusurheilutoimittaja Bror-Erik Wallenius ihmetteli toukokuussa Ylen Aamu-tv:n Jälkihiki-ohjelmassa, miksi samat säännöt eivät koske USA:ta. Miksi USA saa hyökätä vapaasti toisiin valtioihin ilman, että kukaan urheilussa tekee asian vuoksi mitään?

En ole havainnut yhdenkään median tarttuvan ”Bubin” maaliin osuneeseen heittoon. Trumpin pelko tuntuu olevan suomettuminen versio 2.0.