Venäjä, USA, sodat ja urheilu

Kansainvälisen Olympiakomitean KOK:n hallitus päätti tiistaina 7. heinäkuuta sallia Venäjän urheilijoiden osallistumisen Los Angelesin kesäolympialaisiin 2028.

Suomessa mediat ja urheilujohtajat ovat kilvan arvostelleet päätöstä. Miten brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvän maan voidaan sallia osallistuvan olympialaisiin? Eikö se ole vastuutonta toimintaa KOK:lta?

Minä en jaa tätä mediassa viljeltyä käsitystä. KOK teki asiassa ainoan oikean päätöksen.

Miestäni urheiluliikkeellä on kaksi eettisesti kestävää vaihtoehtoa suhtautua sellaisiin maihin, jotka hyökkäävät toiseen maahan:

1 Kaikki toiseen valtioon hyökkäävät maat suljetaan pois urheilusta, tai

2 Valtioiden käymiä sotia ei huomioida urheilussa, ja kaikki saavat osallistua sodista välittämättä.

Se ei minusta ole oikea tapa toimia, että joku hyökkäävä valtio suljetaan pois urheilusta ja jotakin toista hyökkäävää valtiota ei suljeta. Joko kaikki toiseen valtioon hyökkäävät valtiot pitää sulkea, tai sitten ei pidä sulkea pois ketään.

Viime aikoina kolme valtiota on käynnistänyt hyökkäyssotia: 1 Venäjä 2 Israel ja 3 USA.

Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. USA on hyökännyt Venezuelaan ja Iraniin sekä uhannut Kuubaa ja Grönlantia.

Jos toimittaisiin moraalisesti oikein, urheilusta pitäisi sulkea pois Venäjä, Israel ja USA.

Samalla Los Angelesin olympiakisat 2028 pitäisi ottaa pois USA:lta ja siirtää esimerkiksi Pariisiin, jolla todennäköisesti olisi valmius järjestää toisetkin olympiakisat.

Tätä KOK ei halua tehdä. Valtaosa KOK:n saamista televisiointikorvauksista ja sponsorirahoista tulee USA:sta. Jos USA suljettaisiin pois urheilusta, olympialiikkeen talous romahtaisi.

Kun yhtä hyökkääjävaltiota USA:ta ei voida sulkea pois, KOK:lle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä myös Venäjä mukaan.

Näin KOK kohtelee kaikkia hyökkääjävaltioita tasavertaisesti. Kaikki muut vaihtoehdot olisivat eettisesti kestämättömiä.

KOK:n puheenjohtaja Kirsty Coventry toimii aivan oikein.

Venäjä saa kiittää presidentti Donald Trumpin käynnistämiä hyökkäyssotia siitä, että venäläiset urheilijat pääsevät jälleen olympialaisiin. Trumpin toiminta ei jätä KOK:lle muuta vaihtoehtoa.

En ole voinut tilanteen kehittymistä seuratessani olla ihmettelemättä sitä vaitonaisuutta, jolla suomalainen media ja urheilujohto ovat seuranneet USA:n käynnistämiä hyökkäyssotia. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan on kaikkien helppo mediassa moralisoida. USA:n hyökkäykset Venezuelaan ja Iraniin tuntuvat sen sijaan olevan urheilutoimittajille ja urheilujohtajille tabu.

Yhtä virkistävää poikkeusta lukuun ottamatta. Emeritusurheilutoimittaja Bror-Erik Wallenius ihmetteli toukokuussa Ylen Aamu-tv:n Jälkihiki-ohjelmassa, miksi samat säännöt eivät koske USA:ta. Miksi USA saa hyökätä vapaasti toisiin valtioihin ilman, että kukaan urheilussa tekee asian vuoksi mitään?

En ole havainnut yhdenkään median tarttuvan ”Bubin” maaliin osuneeseen heittoon. Trumpin pelko tuntuu olevan suomettuminen versio 2.0.