Category: Uncategorized

  • EU-tuomioistuin ravistelee urheilun käytäntöjä – dopingista kärynneiden nimiä piiloon

    Euroopan unionin tuomioistuin antoi 14.7.2026 kauan odotetun tuomionsa siitä, saako dopingista kärynneiden urheilijoiden nimet julkaista, vai onko nimien julkistaminen unionin tietosuoja-asetuksen GDPR:n vastaista.

    Oikeudenkäynti sai alkunsa Itävallasta, jossa neljä dopingista rangaistua urheilijaa oli valittanut nimiensä julkistamisesta paikalliseen hallintotuomioistuimeen.

    EU-tuomioistuimen ratkaisun päälinjaus oli odotettu. Tällä hetkellä WADA:n Maailman antidopingkoodissa oleva vaatimus kaikkien dopingista kärynneiden urheilijoiden nimien automaattisesta julkaisemisesta todettiin GDPR:n vastaiseksi. Nimen julkistamista tulee arvioida tapauskohtaisesti.

    Maailman antidopingkoodi sallii nimen julkaisematta jättämisen nykyisin vain silloin, kun dopingista kiinni jäänyt urheilija on alaikäinen tai muista syistä erityisen suojelun tarpeessa. EU-tuomioistuimen tuomion jälkeen nykyistä suurempi osa dopingrangaistuksista jää julkaisematta.

    Samalla Suekin nettisivuillaan julkaisema luettelo kaikista dopingista rangaistukseen Suomessa tuomituista urheilijoista kadonnee sivuilta nopeasti.

    EU-tuomioistuin totesi, että ammattiurheilijoiden kohdalla nimen julkaiseminen dopingrangaistuksen johdosta on sinänsä laillista ja unionin oikeusjärjestyksen tavoitteiden mukaista. Nimen julkistaminen ennaltaehkäisee urheilijoiden dopingin käyttöä. Se tukee EU:n oikeusjärjestyksen mukaista tavoitetta välttää dopingaineiden käyttöä urheilussa.

    Nimen julkistaminen on tarpeellista EU-tuomioistuimen mukaan myös sen vuoksi, että urheilijan sponsorit ja työnantajat voivat saada ammattiurheilijan dopingin käytöstä tiedon.

    EU-tuomioistuimen mukaan urheilijan nimen julkistaminen ei kuitenkaan voi olla kaikkia tapauksia koskeva automaatio. Ennen nimen julkistamista dopingtapausta käsittelevän tahon on suoritettava tapauskohtainen arviointi siitä, ylittääkö nimen julkaisemisesta urheilijalle aiheutuva yksityisyyden loukkaus sen, mikä on tarpeen julkistamisella saavutettavaan hyötyyn nähden.

    Erityisesti muutaman kuukauden mittaisten kilpailukieltojen kohdalla on tähän saakka ollut niin, että urheilijan nimen julkistaminen on itsessään ollut urheilijalle paljon ankarampi rangaistus kuin hänelle määrätty lyhyt kilpailukielto. Tämä ei ole dopingsääntöjen tarkoitus.

    Dopingvalvontaviranomaiset joutuvat jatkossa arvioimaan nimen julkistamista kussakin yksittäistapauksessa erikseen EU-oikeuden perusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen valossa.

    EU-tuomioistuin antoi tuomiossaan joitakin suuntaviivoja nimen julkistamista koskevalle harkinnalle. Merkitystä tulee EU-tuomioistuimen mukaan ensinnäkin antaa sille, kuinka vakavasta dopingsääntöjen rikkomisesta on kysymys. Tahallisen dopingaineiden käytön julkistamiselle on paljon painavammat perusteet kuin esimerkiksi lisäravinteista aiheutuneelle vahinkokärylle.

    Toinen nimen julkistamisessa huomioon otettava seikka on EU-tuomioistuimen mukaan se, kuinka tunnetusta urheilijasta on kysymys. Oman urheilulajinsa huipulla olevilla tunnetuilla urheilijoilla on EU-tuomioistuimen mukaan erityinen vastuu käyttäytymisestään. Siksi heidän kohdallaan lievemmätkin rikkomukset voidaan julkistaa.

    EU-tuomioistuin otti tuomiossaan kantaa myös nimen julkistamisen kestoon. Suomalaisittain kiinnostavaa on, että EU-tuomioistuimen mukaan nimen julkistaminen nettisivulla ei saa kestää pidempään kuin sen ajan, jonka kilpailukielto on voimassa. Nykyisin Maailman antidopingkoodissa oleva vaatimus jo kärsittyjen kilpailukieltojen julkistamisesta jälkikäteen on siten vastoin EU-tuomioistuimen linjausta.

    Tuomioistuimen linjaus ratkaissee parhaillaan tietosuojavaltuutetun käsiteltävänä olevan aitajuoksija Lotta Haralan tapauksen Haralan eduksi. Suek saanee tietosuojavaltuutetulta moitteet Haralan nimen julkistamisesta, vaikka hänen saamansa kolmen kuukauden kilpailukielto oli jo päättynyt.

    EU-tuomioistuimen tuomiolla on meille urheilun ystäville yksi merkittävä seuraus. Meidän on jatkossa tyydyttävä urheilukilpailuissa sen seuraamiseen, ketkä menestyvät. Enää emme pääse ilakoimaan sillä, kenen nimi puuttuu osanottajaluettelosta, ja mistä syystä. Kaikkien poisjääntien syytä ei enää kerrota julkisuuteen.

    Minusta se on tervetullut kehitys. Vielä keskiajalla johonkin yhteisen säännön rikkomiseen syyllistynyt henkilö tuotiin torille kaiken kansan ilkuttavaksi ja kivitettäväksi.

    Onneksi ne ajat ovat toivottavasti ohi urheilussakin. EU-tuomioistuimen antama tuomio on yksi askel oikeaan suuntaan.

  • Venäjä, USA, sodat ja urheilu

    Kansainvälisen Olympiakomitean KOK:n hallitus päätti tiistaina 7. heinäkuuta sallia Venäjän urheilijoiden osallistumisen Los Angelesin kesäolympialaisiin 2028.

    Suomessa mediat ja urheilujohtajat ovat kilvan arvostelleet päätöstä. Miten brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvän maan voidaan sallia osallistuvan olympialaisiin? Eikö se ole vastuutonta toimintaa KOK:lta?

    Minä en jaa tätä mediassa viljeltyä käsitystä. KOK teki asiassa ainoan oikean päätöksen.

    Miestäni urheiluliikkeellä on kaksi eettisesti kestävää vaihtoehtoa suhtautua sellaisiin maihin, jotka hyökkäävät toiseen maahan:

    1 Kaikki toiseen valtioon hyökkäävät maat suljetaan pois urheilusta, tai

    2 Valtioiden käymiä sotia ei huomioida urheilussa, ja kaikki saavat osallistua sodista välittämättä.

    Se ei minusta ole oikea tapa toimia, että joku hyökkäävä valtio suljetaan pois urheilusta ja jotakin toista hyökkäävää valtiota ei suljeta. Joko kaikki toiseen valtioon hyökkäävät valtiot pitää sulkea, tai sitten ei pidä sulkea pois ketään.

    Viime aikoina kolme valtiota on käynnistänyt hyökkäyssotia: 1 Venäjä 2 Israel ja 3 USA.

    Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. USA on hyökännyt Venezuelaan ja Iraniin sekä uhannut Kuubaa ja Grönlantia.

    Jos toimittaisiin moraalisesti oikein, urheilusta pitäisi sulkea pois Venäjä, Israel ja USA.

    Samalla Los Angelesin olympiakisat 2028 pitäisi ottaa pois USA:lta ja siirtää esimerkiksi Pariisiin, jolla todennäköisesti olisi valmius järjestää toisetkin olympiakisat.

    Tätä KOK ei halua tehdä. Valtaosa KOK:n saamista televisiointikorvauksista ja sponsorirahoista tulee USA:sta. Jos USA suljettaisiin pois urheilusta, olympialiikkeen talous romahtaisi.

    Kun yhtä hyökkääjävaltiota USA:ta ei voida sulkea pois, KOK:lle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä myös Venäjä mukaan.

    Näin KOK kohtelee kaikkia hyökkääjävaltioita tasavertaisesti. Kaikki muut vaihtoehdot olisivat eettisesti kestämättömiä.

    KOK:n puheenjohtaja Kirsty Coventry toimii aivan oikein.

    Venäjä saa kiittää presidentti Donald Trumpin käynnistämiä hyökkäyssotia siitä, että venäläiset urheilijat pääsevät jälleen olympialaisiin. Trumpin toiminta ei jätä KOK:lle muuta vaihtoehtoa.

    En ole voinut tilanteen kehittymistä seuratessani olla ihmettelemättä sitä vaitonaisuutta, jolla suomalainen media ja urheilujohto ovat seuranneet USA:n käynnistämiä hyökkäyssotia. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan on kaikkien helppo mediassa moralisoida. USA:n hyökkäykset Venezuelaan ja Iraniin tuntuvat sen sijaan olevan urheilutoimittajille ja urheilujohtajille tabu.

    Yhtä virkistävää poikkeusta lukuun ottamatta. Emeritusurheilutoimittaja Bror-Erik Wallenius ihmetteli toukokuussa Ylen Aamu-tv:n Jälkihiki-ohjelmassa, miksi samat säännöt eivät koske USA:ta. Miksi USA saa hyökätä vapaasti toisiin valtioihin ilman, että kukaan urheilussa tekee asian vuoksi mitään?

    En ole havainnut yhdenkään median tarttuvan ”Bubin” maaliin osuneeseen heittoon. Trumpin pelko tuntuu olevan suomettuminen versio 2.0.